Omavaraisen vieraanvaraisuus

Löysimme kesäasuntomme  vuonna 1985 syksyllä. Olimme jonkin aikaa haaveilleet ja hiukan etsineetkin hirsitaloa, jonka voisimme purkaa ja siirtää tänne saaristoon. Naapurin vihjeen perusteella löysimme suuren maatilan suuren talon. Talo oli meille aivan liian suuri ja kallis, mutta kuinkas kävikään. Me saimme talon, siis kirjaimellisesti, saimme, kunhan veisimme sen mahdollisimman pian pois. Arjaliisan isä lahjoitti meille tontin ja sitten alkoi rakentaminen.
Meitä oli onni suosinut ja silloin päätimme, että talolla täytyy olla laajempi käyttäjäkunta kuin vain perheemme.

Kevätaamu.

Talo valmistui huone huoneelta ja yhä enemmän ystäviä, koululuokkia, rippikoululeirejä ja sukulaisia saattoi tulla kylään. Omavaraisuuspäiviäkin olemme viettäneet täällä ja joitain ilmaiskursseja omenapuiden hoidosta.
Talo ei vieläkään ole valmis, sillä päätimme myös ettemme ota velkaa tähän projektiimme. Viime vuonna saimme aikaiseksi pönttöuunin saliimme ja tänä vuonna tavoitteena on välikatto saliin.
Yhtä kaikki, vieraat ovat kesämme kohokohtia. En paljoa liioittele, kun sanon, että lähes sata vierailijaa käy luonamme lähes joka vuosi. Mökkipäiväkirjasta voi lukea useita reilusti yli sadan henkilön vuosia.
Juhannusjuhlat sukulaisten ja ystävien kera ovat kesän kohokohta. Silloin paikalla voi olla yli kolmekymmentä henkilöä.

Viikko juhannuksen jälkeen nuorimmaiseni on järjestänyt kavereilleen synttärikutsut ja samoihin aikoihin kokoontuu kohtalainen joukko lapsenlapsemme synttäreille.
Heinä- ja elokuu ovat vilkkaita kuukausia, ovathan ne meille suomalaisille pääasiallisia lomakuukausia.
Kesäkauden päättäjäiset talkoineen kokoavat taas kerran runsaasti väkeä paikalle.

Talkootyö on raskasta.

Syksy ja talvi ovat hiljaista aikaa. Talvikuukausina emme itsekään käy mökillä kuin satunnaisesti.

Talvi 2010 oli runsasluminen.